KKO:1997:67
- Keywords
- Oikeustoimi - Oikeustoimen pätemättömyys
- Year of case
- 1997
- Date of Issue
- Register number
- S 96/1076
- Archival record
- 1727
- Date of presentation
A oli Venäjällä antanut venäläiselle yhtiölle velkakirjan sen jälkeen, kun yhtiö oli ilmoittanut hänelle saattavansa muussa tapauksessa hänen liiketoiminnassaan noudattamansa menettelytavat viranomaisten tietoon viisumin peruuttamiseksi. Kysymys siitä, oliko velkakirja oikeustoimilain nojalla pätemätön.
OikTL 29 §OikTL 31 §OikTL 33 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Orimattilan kihlakunnanoikeuden yksipuolinen tuomio 6.7.1993
Kihlakunnanoikeus velvoitti A:n suorittamaan Stroidetalj -nimiselle yhtiölle velkakirjaan perustuvat saatavat 98 438 Yhdysvaltain dollaria korkoineen muunnettuna Suomen markoiksi maksupäivän myyntikurssin mukaan ja 35 620 markkaa korkoineen.
Takaisinsaantikanne Orimattilan käräjäoikeudessa
A kertoi, että hänen osittain omistamansa Promex Oy:n ja Stroidetaljin välillä oli ollut liiketoimintaa, jonka yhteydessä Stroidetaljille oli syntynyt saatavia Promex Oy:ltä. Promex Oy:n ajauduttua konkurssiin A oli joutunut antamaan Pietarissa Stroidetaljille velkakirjan, jolla hän oli ottanut henkilökohtaisesti vastatakseen Promex Oy:n veloista Stroidetaljille.
Velkakirja on syntynyt olosuhteissa, jossa A oikeudenvastaisesti hengen ja terveyden vaaran käsittävän uhkauksen alaisena pakotettiin allekirjoittamaan sitoumus. Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa, joko laatia ja allekirjoittaa sitoumus tai poistua Venäjältä, jossa hänen elämisen mahdollisuutensa olivat. Stroidetaljin johtaja oli käskenyt A:ta allekirjoittamaan velkakirja uhalla, että hänen pitkäaikainen viisuminsa muuten peruutetaan. Venäjän olosuhteet huomioon ottaen velkakirja oli pakko allekirjoittaa. Sittemmin 26.10.1993 Stroidetaljin lukuun toimineet kaksi miestä olivat tuoneet A:lle velan perintää koskevan kirjeen ja samalla näyttäneet mukanaan ollutta asetta.
Stroidetalj oli käyttänyt hyväkseen A:n tilanteeseen liittynyttä pulaa ja yhtiöstä riippuvaista asemaa, jolloin se oli ottanut ja edustanut itselleen A:han nähden epäsuhteista etua. Yhtiön oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen. Vaatimuksen perusteena olevien oikeustointen ehdot olivat A:ta kohtaan täysin kohtuuttomat.
Tämän vuoksi A vaati, että yksipuolinen tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan kaikesta suoritusvelvollisuudesta tai että ainakin hänen suoritusvelvollisuuttaan sovitellaan.
Vastaus
Stroidetalj vastusti kannetta, koska A oli omakätisesti laatinut kysymyksessä olevan venäjänkielisen velkakirjan ja allekirjoittanut sen vapaaehtoisesti asiaa harkittuaan.
Käräjäoikeuden tuomio 27.12.1994
Käräjäoikeus lausui perusteluinaan seuraavaa.
A oli 13.5.1992 Pietarissa allekirjoittanut velkakirjan, jolla hän oli sitoutunut suorittamaan Stroidetalj -nimiselle yhtiölle kanteessa tarkoitetut määrät.
Asiassa ei ollut väitetty, että A:n allekirjoittaessa velkakirjan häneen olisi kohdistettu väkivaltaista pitelemistä taikka pakottavaa hengen tai terveyden vaaraa käsittävää uhkausta. Myöhemmillä tapahtumilla ei ollut merkitystä arvioitaessa velkakirjan syntyhetken tilannetta.
Stroidetalj oli myöntänyt, että sen taholta oli velkakirjan tekemisen yhteydessä A:lle ilmoitettu, että tämän viisumi voitiin viranomaisten toimesta peruuttaa. Viisumin peruuttaminen oli kuitenkin viranomaistoimenpide eikä asianosaisten päätettävissä. Uhkausta tehdä ilmoitus viranomaisille ei voitu pitää laittomana toimenpiteenä. Tämän tyyppistä uhkausta voitiin pitää varsin tavallisena liiketoiminnassa, jossa sopimuskumppaneiden liikepaikat olivat eri maissa. Kenellä tahansa oli oikeus tehdä ilmoitus oman maansa viranomaisille, jotka pyrkivät suojaamaan oman maansa kansalaisia ja oikeushenkilöitä.
A:n kertomuksesta kävi ilmi, että velkakirjan määrä perustui Promex Oy:n ja Stroidetaljin väliseen tiliselvitykseen. Hän oli ollut selvillä siitä, että kysymys ei ollut hänen henkilökohtaisesta velastaan. Sen määrää ei ollut oikeudenkäynnin aikana kiistetty. Määrä perustui osaksi Stroidetaljin tavarantoimituksiin ja osaksi Stroidetaljin Promex Oy:n tilille siirtämään 80 000 dollarin saamiseen.
Liiketoiminnassa oli tavanomaista, että yhtiöiden vastuuhenkilöt ottivat vastatakseen yrityksen veloista henkilökohtaisesti, koska yhtiön tarkoituksena oli tuottaa heille välillisesti taloudellista hyötyä. Stroidetaljilla oli ollut selvä ja riidaton saatava. Tilanteessa oli käytetty normaalia liiketoiminnallista painostusta tarkoituksena tasapainottaa osapuolten asemaa.
Velkakirjan ei ollut katsottava syntyneen olosuhteissa, joissa Stroidetaljin olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota siihen.
A oli itse päässyt vaikuttamaan velkakirjan sisältöön, tehnyt siihen muutoksia ja itse kirjoittanut sen. Ennen velkakirjan kirjoittamista A oli omassa toimistossaan tarkistanut velan määrän. A:lla oli ollut mahdollisuus neuvotella asiasta muidenkin kanssa. Merkitystä ei ollut sillä, oliko hänellä ollut Stroidetaljin antama malli velkakirjaan.
A oli ollut oman kertomuksensa mukaan hyvin perillä Venäjän liiketavoista. Hän oli allekirjoittamalla velkakirjan taannut itselleen jatkossakin toimintamahdollisuudet Venäjällä. Hän harjoitti siellä edelleen liiketoimintaa. Häntä ei voitu pitää tässä sopimuksessa heikompana osapuolena. Sitoumusta ei ollut pidettävä kohtuuttomana. Tämän vuoksi sen sovittelemiseen ei ollut aihetta.
Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 21.2.1996
Hovioikeus, jossa A haki muutosta, lausui perusteluinaan seuraavan.
A oli kertonut, että Stroidetaljin johtaja oli uhannut peruuttaa hänen viisuminsa Venäjällä, ellei A allekirjoita velkakirjaa. A:n mukaan hänen toimeentulomahdollisuutensa olivat olleet tuolloin Venäjällä Suomen huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Suomalainen Promex Oy oli asetettu konkurssiin huhtikuussa 1992 ja konkurssi oli rauennut varojen puuttuessa toukokuussa 1992.
Stroidetaljin puolesta oli lausuttu, että yhtiö oli ottanut velkakirjan allekirjoittamisen esille A:n kanssa sen jälkeen, kun oli käynyt ilmeiseksi, ettei se tulisi saamaan saataviaan A:n yrityksiltä. Yhtiö oli myöntänyt, että sen puolelta A:lle oli 13.5.1992 ilmoitettu, että ellei hän ottaisi henkilökohtaisesti vastatakseen niistä velvoitteista, jotka hänen johtamastaan taloudellisesta toiminnasta olivat aiheutuneet, yhtiö saattaisi viisumiviranomaisten tietoon A:n toiminnan laadun A:n pitkäaikaisen viisumin peruuttamiseksi.
Velkakirjan allekirjoittaminen oli tapahtunut Promex Oy:n konkurssin jälkeen. Siten yhtiön toiminnasta ei ollut ollut odotettavissa A:lle enää taloudellista hyötyä. A ei ollut osakeyhtiön osakkaana ollut henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön veloista. Näissä olosuhteissa A:n sitoutumista henkilökohtaiseen velkavastuuseen Promex Oy:n veloista ei voitu pitää käräjäoikeuden mainitsemana tavanomaisena menettelynä liiketoiminnassa.
Stroidetalj oli elinkeinon lopettamiseen Venäjällä tähtäävällä uhkauksella saanut A:n allekirjoittamaan velkakirjan. Hovioikeus katsoi, että Stroidetaljin oli velan syntyolosuhteista tietoisena oikeustoimilain 33 §:n tarkoittamalla tavalla kunnianvastaista ja arvotonta vedota A:n 13.5.1992 sille antamaan velkakirjaan.
Sen vuoksi hovioikeus, kumoten käräjäoikeuden tuomion, hyväksyi kanteen ja vapautti A:n kaikesta suoritusvelvollisuudesta Stroidetaljille.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Stroidetaljille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.
>A vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.5.1997
Pääasiaratkaisu
Perustelut
A:n osittain omistama suomalainen Promex Oy ja venäläinen Stroidetalj ovat pyrkineet harjoittamaan yhteistä liiketoimintaa ja marraskuussa 1991 perustaneet yhteisyrityksen, jonka tuli aloittaa ulkomaille myytävien rakennuselementtien valmistaminen Venäjällä. Yhteistoimintaan liittyen Stroidetalj on siirtänyt erään 80 000 Yhdysvaltain dollarin määräisen saatavansa Suomeen Promex Oy:n käyttöön. Lisäksi Stroidetaljille on syntynyt tavarantoimitusten johdosta saatavaa Promex Oy:ltä. Yhteisyritys ei kuitenkaan ole aloittanut varsinaista suunnitelmien mukaista tuotantotoimintaa.
A on kertomansa mukaan antanut kysymyksessä olevan velkakirjan 13.5.1992 Pietarissa matkustettuaan sinne selvittämään Promex Oy:n ja Stroidetaljin välisiin liikesuhteisiin liittyneitä ongelmia. Promex Oy oli asetettu konkurssiin huhtikuussa 1992. Stroidetaljille oli toukokuussa 1992 ollut jo selvää, ettei se tule saamaan saataviaan Promex Oy:ltä tuon yhtiön varoista. Promex Oy:n konkurssi on rauennut varojen puuttuessa 26.5.1992.
Tässä tilanteessa 13.5.1992 Pietarissa Stroidetaljin konttorissa käydyissä neuvotteluissa Stroidetaljin johto on esittänyt A:lle, että tämä ottaisi henkilökohtaisesti vastatakseen Promex Oy:n veloista Stroidetaljille ja antaisi velkakirjan Stroidetaljille. Kysymyksessä olevat velat perustuivat valtaosin Stroidetaljin edellä kerrotuin tavoin Promex Oy:lle aiemmin tekemään saatavan siirtoon sekä lisäksi tavarantoimituksiin. Stroidetaljin edustajat ovat tässä vaiheessa neuvotteluja ilmoittaneet myös, että ellei A allekirjoita velkakirjaa, hänen liiketoiminnassa noudattamansa menettelytavat voidaan saattaa Venäjän viisumiviranomaisten tietoon A:n pitkäaikaisen viisumin peruuttamiseksi.
A ei kertomansa mukaan ollut hyväksynyt hänelle Stroidetaljin taholta kerrotussa yhteydessä esitettyä velkakirjaluonnosta. Hän oli ottanut luonnoksen mukaansa Promex Oy:n toimistoon. Luonnoksen mukainen velkamäärä oli tarkistettu ja oikaistu Promex Oy:n ja Stroidetaljin työntekijöiden toimesta. Yhtiöiden välisten liikesuhteiden selvityksenä velkakirja oli siten ollut määrältään oikea. Tämän jälkeen A oli omakätisesti laatinut ja allekirjoittanut uuden venäjänkielisen velkakirjan lisäten siihen vielä luonnoksesta poiketen maininnan, että velkakirja koski nimenomaan Promex Oy:n velkoja.
A on takaisinsaantikanteessaan esittänyt, että Stroidetaljin edustajat ovat hänen viisumiaan koskeneella uhkauksella oikeudenvastaisesti pakottaneet hänet antamaan velkakirjan, jollaisen antamiseen hänellä ei olisi ollut muutoin tahtoa saati velvollisuutta.
Korkein oikeus katsoo, ettei puheenaoleva Stroidetaljin johdon ilmoitus ole ollut oikeudenvastainen painostuskeino. A:n viisumin mahdollinen peruuttaminen olisi Stroidetaljin ilmoituksen jälkeen ollut viranomaisten päätettävä asia.
Stroidetalj ei ole myöskään sinänsä sallituin keinoin hankkinut itselleen velkakirjan avulla oikeudenvastaista etua, koska A on antanut velkakirjan edellä todetuin tavoin harkintansa tuloksena. Velkakirjan vaatiminen ei sellaisenaan ole ollut oikeudenvastaista. On huomattava, että venäjää osaavalla A:lla on ollut pitkäaikainen kokemus liiketoiminnasta entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Hän on itse kertonut olleensa hyvin perillä Venäjällä noudatettavista liiketavoista. Antamalla velkakirjan ja sitoutumalla henkilökohtaiseen vastuuseen Promex Oy:n velasta, jonka syntymisen Stroidetalj on katsonut liittyneen A:n omaan menettelyyn, A on halunnut taata itselleen mahdollisuudet jatkossakin harjoittaa liiketoimintaa Venäjällä. Hän myös harjoittaa siellä edelleen liiketoimintaa.
Näyttämättä on myös jäänyt, että A olisi velkakirjan antaessaan ollut pulassa tai Stroidetaljista riippuvaisessa asemassa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 31 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Samoin on, edellä kerrottu huomioon ottaen, jäänyt näyttämättä, että velkakirja olisi tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnianvastaista tai arvotonta vedota velkakirjaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Toivola, käräjätuomari Salmi ja notaari Vistilä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikkilä, Leena Kartimo ja Häkämies. Esittelijä Kimmo Pietilä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Tulokas, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.